Ilo hyrisi valtuustosalissa, kun taiteen polkuja kulki kaksikymmentä värikylläistä,
ilmaisuunsa uutta ilmettä saanutta osallistujaa.
Jälleen kerran omat kesälahtelaiset, tänne lomilla löytäneet
ja muualta kurssille lennähtäneet kokivat Kesälahti-kosketuksen;
tätä lisää ja täällä!
Niin vain saimme ensi kesäksi kaksi kurssia! Oppia halajamme jatkossakin
Jukka Rintalalta ja Kaija-Leena Hänniseltä, joiden mukana lähti maailmalle
kuva kunnasta, jossa on vaikka mitä.
Kirkkopihassa Heikki Häiväojan raja-aita pysähdytti, kosketti pinnan alta.
Jotain tarttui illan vilakassa Savutuvan seinistä,
yksipuisesta pöydästä, suunnittelijan evääksi.
Toisessa tilassa pysäytti Kupiainen, aukesi yhdeksi runoksi,
musiikki kuljetti hämärässä huoneessa...
Puruvesi läikkyi ja Pyhäjärven aallot viilensivät kuuman päivän jälkeen.
Ja meillä nämä kaikki, Kesälahdella.
Väsähtänyt minä katseli taas muistutettuna kotikuntaansa
ja rintoja röyhisteli; täällä on vaikka mitä!
Ensi kesän ensimmäinen kurssi humahti täydeksi heti,
ja toisesta tiedottelen kunhan aikataulut ynnäillään yhteen sopiviksi.
Kulkekaa kotikunnan raitteja ihmiset, poiketkaa paikoissa jotka entuudestaan
tuttuja ovat; taatusti joku kohta on jäänyt huomaamatta!
Ilo liplattaa rantaan, on heinäkuu ja vielä on kesää jäljellä...
Irmeli L.
